Eteläpohjalainen Frans Lehto kirjoitti vaimolleen Marille rakkauskirjeen Seinäjoen vankileirillä helmikuussa 1918. Kirjettä ei koskaan lähetetty, vaan se löytyi sattumalta lähes sata vuotta myöhemmin. Anne Puumala selvitti, mitä kirjeen kirjoittajalle tapahtui.

Fransin kirje 1918 kertoo valkoisen Etelä-Pohjanmaan punaisista tahroista, joita ei ole kunnolla tuotu päivänvaloon. Se on tutkimuspäiväkirja, tositarina ja historiallinen salapoliisikertomus. Puumala etsii Fransin ja tämän kohtalotovereiden jättämiä haaleita jälkiä rakentaakseen mahdollisimman kokonaisen kuvan punaisina vangittujen pohjalaismiesten kokemuksista.

Kahdella aikatasolla liikkuva Fransin kirje 1918 on kirja etsimisestä ja unohtamisesta. Se on kirja kuolemasta, väkivallasta ja velvollisuudesta muistaa.

"Iso pino Seinäjoen vankileirin 1918 asiakirjoja lepäsi holvin hämärään unohdettuna, ei tutkijoiden ulottuvilla arkistossa, jonne tuollaiset asiakirjat kuuluvat. Ties kuinka monta vuosikymmentä mappi oli ollut katseilta piilossa tai piilotettuna."

"Kysymykset sinkoilevat mielessäni. Jokin tässä kuviossa - Frans Lehdossa ja eteläpohjalaisissa istumassa vankileirillä - ei täsmää niiden tarinoiden kanssa, joita minulle on sisällissodasta kotiseudullani kerrottu. Tai vapaussodasta, kuten sotaa on täällä totuttu kutsumaan."

Anne Puumala oli kirjoittamassa sanomalehtijuttua Seinäjoella 1918 tehdyistä kymmenien punaisten teloituksista, kun hän sai käsiinsä sinivalkoiseen muovipussiin sullotun nipun kellastuneita asiakirjoja. Niiden joukossa ollut kirje ei jättänyt häntä rauhaan. Puumala ryhtyi selvittämään kirjeen kirjoittaneen, punaisena vangitun ylistarolaisen Frans Lehdon tarinaa. Siitä syntyi hänen esikoiskirjansa Fransin kirje 1918. Anne Puumala on työskennellyt toimittajana yli 25 vuoden ajan. Hän on erikoistunut kulttuuriin ja historiallisiin aiheisiin. Puumala asuu ja työskentelee Seinäjoella.