Kirjajulkkarit: Ai se olikin ADHD, Vahva ja Puolisoni Alzheimer – Helsinki

15.1.25 klo 16:30 – 18:00

Helsinki Kirjatalo

Kirjajulkkarit

Suomeksi

Tervetuloa Helsingin Kirjataloon Ai se olikin ADHD, Vahva ja Puolisoni Alzheimer kirjojen julkistustilaisuuteen keskiviikkona 15.1.

Löydät tapahtuman myös Facebookista.

16.30 Laura Wathenin: Ai se olikin ADHD

Vertaistukea sinulle, joka havahduit vasta aikuisena ADHD:n mahdollisuuteen.

Ai se olikin ADHD kuvaa, miten ADHD voi aikuisena ilmetä ja miten diagnoosiin suhtaudutaan yhteiskunnassa. Se rakentuu kirjailijan oman kokemuksen, muiden ADHD-ihmisten haastatteluiden sekä tutkimustiedon ympärille. Tämä kirja on sinulle, joka olet sinnitellen pärjännyt näennäisen hyvin. Sinulle, joka ylisuoritat, jotta et alisuoriutuisi kaikessa. Sinulle, jolle sanotaan, “en usko että sulla on ADHD”. Ja kaikille, jotka olisivat tarvinneet apua jo lapsena, mutta eivät sitä saaneet. Kirjasta hyötyvät myös ADHD-ihmisen läheiset sekä ammattilaiset.

17.00 Eevi Sjöholm: Vahva 

Haastettelijana Katri Mikkilä Syömishäiriöliitosta.

Järisyttävä ja ennennäkemätön tarina kroonistuneesta anoreksiasta.

Vahva on kirjoitettu anoreksiaa sairastavat ja heidän omaisensa huomioon ottaen, eikä se sisällä painolukemia tai ruokamääriä. Sen sijaan se tavoittelee vaikuttavin kielikuvin ahdistuneen ja sairastavan mielen kokemusmaailmaa, joka pakenee kielellisiä määritelmiä. Koskettavasti kirjoitettu Vahva on inhimillinen selviytymistarina epäinhimillisen sairauden kanssa ja teos, johon jokaisen laihdutuskulttuurin keskellä elävän tulisi tarttua. 

17.30 Markku Niskanen: Puolisoni Alzheimer 

Haastettelijana Kalle Heiskanen.

Raastavan rakastava kuvaus puolison muuttumisesta toiseksi – ja siitä, miten kokemuksesta voi selvitä.

Vertaistukea tarjoava Puolisoni Alzheimer on rehellinen kuvaus elämästä Alzheimerin tautia sairastavan puolisona ja siitä muutoksesta ja kaipuusta, kun kaikki muuttuu mutta säilyy samaan aikaan ennallaan. Niskanen palaa arkisen elämän hetkiin, kokee haikeutta menetetystä rakkaasta, joka sittenkin on vielä läsnä. Muutokset puolison luonteessa ja oman vihan ja täydellisen ennakoimattomuuden hyväksyminen saavat Niskasen ajattelemaan, ettei hän teekään kuvausta puolisostaan vaan Alzheimerista, täysin eri ihmisestä.