Hurmaannuin Joel Haahtelan edellisestä pienoisromaanitrilogiasta, joten otin ilman muuta lukuun myös uuden pienen suuren romaanin, Yö Whistlerin maalauksessa.

Mies, joka uskoo pian kuolevansa, haluaa jättää jotain jälkeensä ja lähtee Yorkshiren rannikolle tapaamaan perhostutkijakirjeystäväänsä ikuistaakseen perhosten kauneutta ikivanhalla painotekniikalla.

Projektin aikana miehet muistelevat menneitä sekä jakavat ja analysoivat muistojaan. Seinällä oleva maalaus vertautuu tuntemuksiin ja elämän merkityksiin; sen tunnelma muuttuu muisteloiden, mietiskelyn ja ahaa-elämysten myötä.

Uutuudessa on samaa rauhallista lumovoimaa kuin trilogiassa. Päähenkilön pyrkimykset tuntuvat siinä tosin määrätietoisemmilta, ja matkan varrella kuulee eri henkilöiden suusta hyvinkin hätkähdyttäviä väittämiä, joita tahtomattaankin alkaa pohdiskella.

Vahva suositus Haahtelan kirjoille!