Jenni Räinän Suo muistaa myi itsensä kauniilla kannellaan.

Odotin tietenkin syvällistä luonnonläheistä tarinaa mielenkiintoisella, mystisellä ja taiturimaisella twistillä, niin kuin eräs yhdysvaltalainen eläintieteilijä teki.

Tämän kirjan anti oli kuitenkin hieman toisenlainen. Toki luonto on aistikkaasti lähellä, tiiviisti läpi kirjan. Räinähän oli ansiokkaasti mukana tieto-Finlandian voittaneessa metsäkirjassa. Kyse on kuitenkin ekoyhteisön yrityksestä palauttaa luontoa ennalleen ennallistamalla soita.

Juoni kuljettaa mukaan ihmisiä ja tekijöitä, joiden myötä lukija ymmärtää että ympäristöteoilla voi olla kaksi, toisensa poiskin sulkevaa puolta. Pienen ihmisen yritysten epätoivoisuus ahdistaa kun kuluttamisen asennemuutos on vaikeaa, ympäristö häilyy jo lopun edessä, eikä isoille epäkohdille enää mahda mitään.

Samaan aikaan toisaalla samalle seudulle saapuu nainen tekemään vaarinsa talon kuolinsiivousta ja tutustuu ekoyhteisöön. Hänen kauttaan konkretisoituu ympäristöstressin aiheuttamat erimielisyydet ja kylien autioituminen.

Rauhalliseen tekstiin on ladattu tunnetta sekä moitteen ja kannustuksen symboliikkaa. Kuinka meidän vielä käy?