Kovia kohtaloita Kyprokselta. Shafak tekee sen taas – kietoo lukijan sydämeenkäypään puristukseen, nyt viikunapuun otteella. Tarina jakautuu 70-luvun Kyproksen ja 2010-luvun Lontoon välille ja viikunapuu toimii paitsi metaforana ja kertojana (!) myös juonenkuljetuksen keskeisenä hahmona. Tutut teemat naisen asemasta, eri kulttuurien törmäyksistä (niin Kyproksella kuin Lontoossakin, niin ennen kuin nykyäänkin), lasten ja vanhempien suhteesta ja kulttuuriperinnöistään (perheen sisäisiä traumaperintöjä unohtamatta) sekä omannäköisen elämän elämisestä ovat taattua Shafakia. En olisi halunnut kirjan loppuvan.