Kirjan päähenkilö Winston Smith elää tulevaisuuden Lontoossa. Hän asuu uudessa Oceanian valtakunnassa, jota hallitsee kaikkia tarkkaileva Big Brother. Tulevaisuuden maailma on ankara ja anteeksiantamaton. Oceanian asukkaat elävät propagandan, aivopesun ja nationalismin sumussa. Jokaisessa talossa tärkein sisustuselementti on kammotus nimeltä Telescreen.

Telescreen voi vaikuttaa tavalliselta telkkarilta, mutta se on kaikkea muuta. Telescreen tarkkailee jokaisen kansalaisen jokaista liikettä ja äännähdystä siltä varalta, että joku sanoisi vahingossa jotain sivu suunsa. Omat mielipiteet ovat kiellettyjä, eikä kukaan halua kokeilla mitä tapahtuu heille, jotka eivät kannata Big Brotherin näkökulmia. Winston on töissä laitoksessa, joka erikoistuu hallinnon kannalta haitallisen tiedon hävittämiseen. Winston tuhoaa työkseen vahoja sanomalehtiuutisia, kirjoituksia ja artikkeleita, jotka sisältävät paikkansapitävää tietoa.

Disinformaation levittäminen on niin johdonmukaista, ettei kukaan oikeastaan tiedä, mikä on totta ja mikä ei. Winstonin silmät alkavat hitaasti aueta, ja hän vähitellen huomaa Big Brotherin ja Oceanianin hirvittävyydet. Pienet lapset antavat omia vanhempiaan ilmi poliiseille, ihmisiä katoaa ja Winston tajuaa, että hänen oma työnsä edesauttaa koko kauheaa systeemiä. Tilanne vaikuttaa toivottomalta, kunnes Winston tapaa henkilön, joka muuttaa kaiken –

Kirjan loppu tuntuu siltä kuin jättimäinen rautainen nyrkki pamahtaisi suoraan vatsaan. Orwell on onnistunut jossain todella harvinaisessa. Hän on onnistunut luomaan yllättävän ja järkyttävän lopun, joka tuntuu myös loogiselta. En ole lukenut montaa kirjaa, jotka olisivat onnistuneet yhtä järkyttävässä lopussa yhtä hyvin. Orwell herättää myös monia filosofisia kysymyksiä, joita on vaikea olla miettimättä. Mistä voimme tietää, mitä ennen on tapahtunut?