Karin Collins lunasti näillä kahdella Hanko-romaanillaan paikkansa suosikkikirjailijoitteni joukossa.

Sirkka-Liisa Sjöblomin suomentamat Säilyt sydämessäin (alk. Snart har sommarn blommat ut) ja Sun luonas kaipuuni on (alk. Hos dig min längtan är förtöjd) ovat vaikuttavia historiallisia lukuromaaneja jotka kuvaavat suuria mullistuksia kaupunkilaisten elämien kautta talvi- ja jatkosodan alla. Collins on ensimmäinen, joka on ottanut sota-ajan Hangon romaanin aiheeksi.

Trilogian ensimmäisessä osassa isoisä Hjalmar, pensionaatinjohtaja Disa ja nuori nainen Aino elävät täyttä elämää rakkaassa kotikaupungissaan uskoen ja toivoen ettei sodanuhka koske Hankoa. Kun toisin käy, lukija saa juosta pommeja karkuun ja kokea arjen haasteita kolmikon perheiden kautta, ja pian edessä on myös evakuointi.

Toisessa osassa sankarit ovat jakaantuneet eri puolille Uuttamaata ja ikävöivät takaisin kotikaupunkiin. Kunkin elämässä tapahtuu vaikeita asioita, hieman toisiaan sivuten, ja sarjan teemat syvenevät. Sota-ajan traumat, puhumattomuus, evakoiden syrjiminen, vammautumisen aiheuttamat nöyryytykset arjessa ja haluttomuus elää näyttäytyvät eri muodoissa tarinan edetessä.

Kirjan anti on kuohuttavista asioista huolimatta arjen soljumisen, pienten sattumusten ja visuaalisen tarkan mutta seesteisen ympäristökuvauksen kautta lämmintä ja kaunista. Lukija ahmii eläytyen elämän ilot, surut, pelot ja toivot.

Jännittävä ja tunteikas loppuhuipennus on vaikuttava. Voin vain kuvitella, millaisen lukuikävän trilogian viimeinen osa aikanaan jättää. Varmasti vähintään samanlaisen kuin Ulla-Lena Lundbergin Jää teki vuosia sitten.