Moderni demokratia on kehittynyt tiiviissä suhteessa aikaan. Sen ytimessä ovat olleet niin historian kriisit, kumoukset ja katkokset kuin ajatus historian edistymisestä ja parempien tulevaisuuksien kuvittelemisesta. Toisen maailmansodan jälkeen demokraattisen kulttuurin ytimeen ovat nousseet menneisyyden hallinnan ideat. Mutta mitä kaikkea demokratian aikakäsitykseen lopulta kätkeytyy? Demokratian aika esittää uuden tulkinnan modernin kansanvallan ideasta ja historiasta. Äänioikeuden tai edustuksellisuuden kaltaisten ilmiöiden sijaan kirja lähestyy demokratiaa ajattelutapana, jonka ytimessä ovat kilpailevat käsitykset ajan luonteesta ja historian suunnasta. Yliajallisen teorian sijaan demokratia onkin ymmärrettävä aateperintönä, jota määrittää kamppailu historian suunnasta. Samalla se kantaa mukanaan tiettyjen historiallisten kokemusten perintöä.